En ole tainnut sitä täällä blogissani mainita, mutta kärsin melko vahvasta likinäköisyydestä. Se alkoi minulla jo hyvin varhain, ja olin jo alakoulussa melkein ensimmäisiä lapsia, jotka joutuivat käyttämään silmälaseja. Siitä lähtien olenkin inhonnut lasien käyttämistä, sillä varsinkin silloin ne olivat usein sellaisia isoja ja rumia, ja muut lapset tykkäsivät minua niistä kiusoitella. Sitten kun tytöt alkoivat kiinnostamaan, tuntui välillä että sitä näytti paljon paremmalta ilman laseja, ja sitä olisi todellakin halunnut näyttää itsensä tytöille parempana versiona ilman laseja.

Nyt olen viimeiset 5 vuotta käyttänyt yksinomaan piiolinssejä, ja rakastan niitä yli kaiken. Sen lisäksi että koen näyttäväni paremmalta ne päässä kuin rillit nokassa, ovat ne erinomaiset erityisesti liikuntaa harrastaessa. Jos olet koskaan kokeillut harrastaa jotakin aktiivisempaa lajia silmälasien kanssa, tiedät kuinka stressaavaa ja vaikeaa voi välilä olla huolehtia niiden kunnosta ja päässä säilymisestä.

Piilolinssien kanssa tätä ongelmaa ei ole, ja ne ovat käyttömukavuudeltaan aivan eri tasoa, ainakin omasta mielestäni. Ne pitää vaan aamuisin sujauttaa silmiin, ja ottaa iltaisin pois. That’s it, ei mitään muuta säätöä tai taistelua niiden kanssa. Huomattavasti helpompaa, kuin huolehtia laseista koko päivän ajan.

ennen piilolinssejä

Mulla oli suunnilleen tälläset lasit pienenä. Ihan hirveät kun nyt niitä kattoo!

Muistan kun pienempänä pelasin jalkapalloa joukkoeessa, ja tietenkin silloin varsinkin oli kovana sana erilaisen pääpeli ja puskemiset. Arvaa vaan pitikö minun mennä siihen mukaan lasit päässä, ja ei ole vaikea arvata mitä siinä sitten lopulta kävi. Pusku hieman virheellisesti arvioituna, ja yhdet kalliihkot lasit rikki. Isäni oli tosi vihainen, ja sen jälkeen en uskaltanut päätäni oikein käyttää kentällä.

Nykyään tulle tuota jalkapalloa harvemmin pelattua, ehkä joka pari kertaa vuodessa, mutta enään ei tarvitse piilarien ansioista murehtia noiden puskejenkaan puolesta, vaan voi oikeastaan tehdä aivan mitä haluaa niiden puolesta.

Kuntosalilla taas piilolinssit on siinä näppärät, että joissakin liikkeissä joissa on naama lattiaa kohti tahtoi lasit aina valua nenän vartta pitkin alas ja pudota jos ei ollut tarkkana. Tietty aina välillä ne piti ottaa pois liikkeen ajaksi, mutta sekään ei oo kauheen kivaa tehdä jotakin isoilla painoilla jos ei tahdo oikein kunnolla nähdä mitä tekee. Enään ei tätäkään ongelmaa ole, ja treenaaminen on kanssa mukavampaa ja vaivattomampaa kuin koskaan aikaisemmin oli.

Että jos te vielä käytettä silmälaseja, ja treenaatte kovasti ja liikutte muutenkin, kannattaa ehdottomasta harkita ainakin piilareiden hankkimista. Helpoiten ne saa tilaamalla omat piilarit netistä vaikka tuolta linkin takaa. Parasta niissä on se, että koska ne ovat niin pieniä, mahtuvat ne suoraan postilaatikkoon. Näin ollen niitä ei tarvitse edes hakea mistää postista yms. vaan ne tulee suoraan kotiin ja sieltä postiluukusta hakee ne vaan ja laittaa silmille.

Ite ainakin oon rakastunut niihin täysin, enkä pystyisi mitenkään palaamaan enään piilolinsseistä takaisin noihin perinteisiin silmälaseihin. Tiedän että monet ovat niihinkin aivan tyytyväisiä, mutta eihän se nyt paha idea olisi hankkia piilareita vaikkapa vain sitten urheilua varten. Erityisesti jos laji on vähänkään fyysisempi, jolloin tarvii helposti keskittyä ainakin jonkin verran silmälasien suojeluun kaikelta vahingolta.

Suosittelen kyllä piilolinssejä kaikille lämpimästä. Urheilijoille ne ovat melkein ehdottomat!